Ympäristö

Standardit

Ympäristöjärjestelmien pääasiallinen tavoite on yrityksen ympäristönsuojelun tason jatkuva parantaminen ja sen viestittäminen sidosryhmille. Ympäristöjohtamisen välineistä tunnetuimpia ovat ISO 14001 -standardiin ja EMAS-asetukseen perustuvat järjestelmät.

ISO:n 14000 –ympäristösarjan standardien mukaiset ympäristöjärjestelmät ovat perusteellisesti ohjeistettuja. Standardit ohjeistavat ja edellyttävät yrityksen ympäristöhallinnan jatkuvaa ja hallittua parantamisprosessointia kaikilla toiminnan tasoilla. Ulkopuolinen viranomainen tarkastaa ISO 14001 - standardin vaatimusten täyttymisen. ISO 14001 -sertifiointi peruutetaan, jos organisaatio ei täytä standardin vaatimuksia. Standardin mukainen ympäristöjärjestelmä on myös osa EU:n asetukseen perustuvaa EMAS-järjestelmää.

EMAS-järjestelmä perustuu EU:n asetukseen organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään. Organisaatio voi saada EMAS-rekisteröinnin, jos sillä on ulkopuolisen tarkastama ja hyväksymä ympäristöjärjestelmä, ympäristöpolitiikka ja julkinen ympäristöselonteko. EMAS-järjestelmä koostuu kansainvälisen ISO 14001 –ympäristöjärjestelmästandardin mukaisesta ympäristöjärjestelmästä sekä ympäristöraportista eli EMAS-selonteosta

Keskeinen ero EMAS-asetuksen ja ISO 14001 -standardin välillä on suhtautuminen avoimuuteen ja ympäristölainsäädännön noudattamiseen. EMAS edellyttää aina julkista ympäristöselontekoa ja antaa ohjeita sen laatimiseksi. ISO 14001:n mukaan julkinen ympäristöraportti on vapaaehtoinen.

Vesi

Metsäteollisuuden jätevesipäästöissä on tapahtunut valtava lasku viimeisen 15-20 vuoden aikana, vaikka tuotantomäärät ovat samanaikaisesti moninkertaistuneet. Erityisesti vesistöjen happea kuluttava kuormitus sekä klooriyhdisteiden päästöt ovat vähentyneet alle kymmenesosaan aikaisemmasta.

Vuodesta 1970 vuoteen 1995 vähentyivät metsäteollisuuden kiintoaine- ja BOD-päästöt vesistöihin noin 95%, vaikka samaan aikaan paperin ja kartongin tuotanto kaksinkertaistui. Päästöjen laskusta huolimatta metsäteollisuus on edelleen suurin vesistöjen happea kuluttavan kuormituksen aiheuttaja Suomessa. Metsäteollisuuden osuus niistä on noin puolet.

Ravinnepäästöjen osalta kehitys ei ole ollut yhtä hyvä, sillä typpi- ja fosforipäästöt eivät ole niin suuressa määrin vähentyneet viime vuosikymmeninä. Ravinteiden (lähinnä typpi ja fosfori) osalta metsäteollisuus ei ole merkittävimpiä kuormittajia Suomessa. Sen osuus on noin 5% koko vesistöömme päätyvästä ravinnekuormasta maatalouden osuuden ollessa noin puolet. Metsäteollisuus tosin vaikuttaa vesistöjen tilaan myös epäsuorasti, esimerkiksi soiden ojitusten kautta.

Valtaosa metsäteollisuuden jätevesistä käsitellään ensin mekaanisesti ja sitten biologisesti, aktiivilietemenetelmällä. Mekaanisilla menetelmillä poistetaan jätevedestä suurin osa siinä olevasta kuitu- sekä kiitoaineesta. Pääasialliset menetelmät kiintoaineen poistamiseksi jätevedestä ovat selkeytys, vaahdotus eli flotaatio sekä suodatus. Valittu menetelmä määräytyy puhdistettavan veden kiintoaineksen ominaisuuksien sekä puhdistusvaatimusten perusteella. Biologisessa puhdistuksessa käytetään hyväksi luonnon mikrobikantoja, jotka käyttävät ravintonaan jäteveden orgaanista ainesta. Biologisen puhdistuksen menetelmiä ovat esim. aktiivilieteprosessi, anaerobikäsittely, biosuodin ja ilmastettu lammikko. Aktiivilieteprosessissa biologinen puhdistus tapahtuu ilmastetuissa altaissa , joista poistettavasta lietevedestä erotetaan ns. aktiiviliete jälkiselkeyttimissä ja palautetaan takaisin ilmastukseen. Puhdistettu jätevesi johdetaan joko jälkipuhdistukseen tai vesistöön. Biosuotimessa bakteerikanta kasvaa kiinteän kantoaineen pinnalla. Ilmastetussa lammikossa taas biologinen puhdistus tapahtuu ilman lietteen kierrätystä.

Savukaasut

Energiantuotannossa rikkipäästöt ovat suoraan verrannollisia polttoaineen sisältämään rikkipitoisuuteen, joten päästöjä voidaan kontrolloida polttoaineilla. Puhtaampien polttoaineiden (esim. maakaasu ja biopolttoaineet) käytöllä voidaan tehokkaasti vähentää rikkipäästöjä, koska näiden polttoaineiden rikkipitoisuus on hyvin alhainen.

Savukaasujen puhdistusta sovelletaan hiukkasille sekä rikki- ja klooriyhdisteille. Hiukkaset voidaan poistaa sähkösuotimella tai mekaanisilla pussisuotimilla ja sykloneilla. Käytännössä sähkösuotimet ovat tehokkaimpia ja siksi yleisimpiä Suomessa. Sellutehtaalla rikkiyhdisteitä voidaan poistaa savukaasuista pesureilla, jossa rikkiyhdisteitä liukenee pesurin alkaliseen kiertoliuokseen ja ne saadaan sitä kautta takaisin tehtaan kemikaalikiertoon tai muuhun hyötykäyttöön. Pesureilla voidaan myös poistaa kloorikaasuja valkaisimon tai kemikaaliaseman hönkäkaasuista . Hiiltä poltettaessa voidaan käyttää hyväksi kalkkimaitoon tai -jauheeseen perustuvia pesumenetelmiä. Rikki reagoi kalkin (Ca2CO3) kanssa muodostaen kiinteässä muodossa olevaa kipsiä (Ca2SO4).Typenoksidipäästöjä ei pystytä rikkidioksidin tapaan vähentämään parannetuin puhdistustoimin. Tästä syystä typenoksidipäästöt ovat kasvaneet tuotannon kasvun myötä. Kattilan polton hallinnalla ja ilmajaolla voidaan jossain määrin vaikuttaa typpioksidipäästöjen syntyyn.

Hajukaasut (höngät) luokitellaan laimeisiin ja väkeviin rikkiyhdisteiden pitoisuuden mukaan. Väkevien hajukaasujen määrät ovat yleensä pieniä, mutta niiden rikkiyhdisteiden pitoisuudet hyvin korkeita. Laimeita taas syntyy hyvin suuria tilavuuksia, mutta ne ovat suurimmalta osin vesihöyryä ja ilmaa. Kuitenkin haisevien rikkiyhdisteiden hajukynnys on niin alhainen, että myös laimeat hajukaasut pyritään nykyisin käsittelemään hajuttomiksi. Väkeviä hajukaasuja syntyy esimerkiksi keitossa ja haihdutuksessa, laimeita taas kaikkialla, missä lipeää käsitellään. Sekä väkevät että laimeat hajukaasut kerätään nykyisin erikseen talteen ja käsitellään useimmiten polttamalla. Poltossa rikki hapettuu rikkidioksidiksi, joka suurelta osin sadaan talteen kemiallisin menetelmin. Joskus häiriö- yms. erikoistilanteissa joudutaan hajukaasuja ajamaan käsittelemättöminä ilmakehään, mutta tätä pyritään välttämään.

Jätteet

Suomen metsäteollisuus käyttää puuraaka-aineesta hyödyksi yli 95 prosenttia. Jätevedenpuhdistamoiden lietteistä hyödynnetään kuorikattiloissa energiaksi 60 prosenttia, ja energian tuotannon tuhkasta käytetään 30 prosenttia mm. lannoitteena ja maanrakennusaineena. Erityisesti puutuhkan hyödyntämistä metsälannoitteena kehitetään aktiivisesti mm. rakeistusta ja levitystekniikoita parantamalla. Metalliromu ja keräyspaperi pystytään ohjaamaan lähes kokonaisuudessaan uudelleen raaka-aineeksi . Tehtailla muodostuu kuitenkin edelleen jätettä, jotka sijoitetaan tehtaiden omille läjitysalueille. Keskeisimpiä kiinteän jätteen lähteitä sellutehtaalla ovat viherlipeäsakat. Viherlipeäsakka on erittäin alkalista ja korkean pH:n vuoksi sitä ei voi käyttää esim. maanparannusaineena.

Nykyisin käytetään useimmat jätejakeet hyödyksi joko materiaalina, energiana tai kierrätetään ne takaisin tuotantoon.

Jätteiden käsittelyvaihtoehtoja:

        Kuituliete Kuivaus esim. ruuvipuristimilla (ka > 35%). Hyödyntäminen energiantuotannossa tai maanrakennuksessa.

        Bioliete Kuivaus esim. lingoilla tai suotonauhapuristimilla (ka 15-20%). Mahdollisesti terminen kuivaus (ka > 90%). Hyödyntäminen energiantuotannossa tai kompostoinnin kautta maisemointeihin ja lannoitukseen.

        Paperitehtaan pastaliete Kierrätys takaisin päällystyspigmentin valmistukseen tai kompostointi.

        Tuhkat Hyödyntäminen maanrakennuksessa tai metsien lannoituksessa.

        Jäteöljyt Uusioöljyjen valmistus tai käyttö tukipolttoaineena ongelmajätteiden poltossa

Ongelmia aiheuttavat lähinnä viherlipeäsakka, jätevedenkäsittelyn lietteet ja tuhka. Viherlipeäsakka on sellutehtaan kemikaalikierron ainoita kiinteän jätteen virtoja, jolle ei selkeää käyttötarkoitusta ole löydetty. Sen korkean pH:n vuoksi sitä ei voi käyttää täyteaineena. Esimerkiksi happamien jätevesien pH:n säätöön sitä voidaan jossain määrin käyttää, joskin raskasmetallipitoisuudet voivat aiheuttaa ongelmia. Ongelmia aiheuttaa myös bioliete, jonka tyypilliset hävitystavat ovat poltto leijukerrosuuneissa tai soodakattilassa tai vienti läjitysalueelle. Poltto on nykyisin vallitseva käsittelytapa jätemäärien vähentämiseksi. Lietteiden polttoarvo on suhteellisen alhainen ja ne voivat aiheuttaa käyttöhäiriöitä kattilalle. Onkin tärkeää saada lietteet kuivattua mahdollisimman korkeaan kuiva-aineeseen ennen polttoa. Tuhkalle on olemassa hyötykäyttöä kuten käyttö metsälannoitteena, sementin ja tiilien raaka-aineena sekä erilaiset rakennuskäytöt. Kuitenkaan kaikkea tuhkaa ei saada vielä hyödynnettyä.