Soodakattilan
tehtävä voidaan periaatteessa pelkistää kahteen osaan. Ensimmäinen on
kemikaalien talteenotto ja toinen on palamislämmön talteenotto. Poltettaessa
mustalipeää soodakattilassa siitä vapautuu rikkiä ja natriumia, joita tarvitaan
prosessin muissa osissa. Mustalipeässä oleva orgaaninen osa palaa ja muuttuu
lämpöenergiaksi. Tätä energiaa tarvitaan prosessin höyryenergian valmistukseen.
Kemikaalien
talteenotossa mustalipeässä oleva rikki pelkistetään, jolloin se muuttuu natriumsulfidiksi.
Osa natriumista muodostaa poltossa muodostuvan hiilidioksidin kanssa natriumkarbonaattia.
Kaikki natrium ja rikki ei kuitenkaan reagoi kattilassa ja jää sulaan reagoimattomana
natriumsulfaatti yhdisteenä. Kattilasta ulostulevassa sulassa on siis natriumsulfidia,
natriumkarbonaattia ja natriumsulfaattia. Sulaa sekoitetaan kaustisoinnista tulevaan
laihavalkolipeään, jolloin saadaan viherlipeää. Kaustisoinnissa viherlipeästä
tehdään valkolipeää, jota käytetään varsinaisessa sellunkeitossa mutta tästä
lisää tulevissa merkinnöissä.
Kattilaan
tulevan mustalipeän kuiva-aine pitoisuutta on nostettu edellisessä prosessivaiheessa
riittävän tehokaan polton varmistamiseksi. Kattilassa mustalipeässä oleva orgaaninen
aines palaa ja muuttuu hiilidioksidiksi sekä lämpöenergiaksi. Savukaasuissa
oleva lämpöenergia otetaan talteen siirtämällä se vesi-höyry järjestelmässä
kattilaveteen. Höyrystyessään vesi muuttuu korkeapaine höyryksi, josta osa
johdetaan turbiinille sähköntuotantoa varten. Osa taasen käytetään laitoksen
prosessihöyrynä. Poltosta syntyvät savukaasut käsitellään erillisessä prosessi
ja puhdistetaan ennen poistoa.
Soodakattilan
ohjaamisessa pyritään pitämään vakaat olosuhteet kattilassa sekä ylläpitää
mahdollisimman hyvää hyötysuhdetta. Ohjauksessa pyritään varmistamaan, että
mustalipeä palaa maksimaalisesti kattilassa, eikä kulkeudu savukaasujen mukana
pois kierrosta. Mustalipeän palamista voidaan muokata pisarakokoa säätämällä.
Kattilaan tulee syöttää oikea määrä happea, jotta saavutetaan täydellinen
palaminen sekä keon muoto. Kuitenkin hapen määrä täytyy pitää riittävän
alhaisena, jotta reduktioaste pysyy riittävän korkeana.
